Perusasioiden äärellä

26.4.2016
Tarja Pudas-Jounila

Olin aamulla viidesluokkalaisen tyttäreni TAVOITEKESKUSTELUSSA. Ensin ajattelin, että ei ole totta! Mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, päätin olla ennakkoluuloton ja antautua keskusteluun ja arvioida asiaa vasta jälkikäteen.

Ensin kävimme lävitse tyttäreni itsearvioinnin koululaisen taidoissa - miten toimin ryhmässä, annanko muille työrauhan, teenkö läksyni tunnollisesti, huolehdinko tavaroistani jne. Myös opettaja oli tehnyt oman arvionsa. Keskustelimme arviointien poikkeamista ja yhtäläisyyksistä. Me aikuiset kehuimme edistysaskelista. Lopuksi tyttäreni määritteli itselleen kaksi tavoitetta kevätlukukaudelle.

Huolimatta epäilyistäni huomasin keskustelun jälkeen ajattelevani, että se oli todella hyvä! Siis todella. Keskustelimme tärkeistä asioista ja tyttäreni itse päätti, missä asioissa kevään aikana aikoo skarpata. Opettaja ja me vanhemmat tiedämme ne myös ja voimme tarpeen tullen olla avuksi ja tueksi. Olkoon nimi tuo kouluun kömpelösti sopiva tavoitekeskustelu. Pääasia, että keskustelu oli hyödyllistä ja tarpeellista ja kaikkia osapuolia valaisevaa.

Tämä esimerkki on yritykseni valaista sitä, että paljon parjatut kehitys-, tavoite, tulos- tai mitä ikinä ne keskustelut kussakin organisaatiossa ovatkaan, eivät ole turhia tai ”so last season”. Edelleenkin on hyvin tärkeää ja relevanttia istua alas perusteellisemmin tarkastelemaan ja arvioimaan omaa tekemistään, kehittymistään ja intohimon kohteitaan myös töissä.

Ainoa ajateltavissa oleva tilanne, jossa kannattaa näistä keskusteluista luopua on se, että yhteisesti tunnustettuna tavoitteena on kehittymisen mahdollisuuksien minimointi. Jos taas yhteisenä tavoitteena on oppiminen ja kehittyminen, niin täytyy olla mahdollisuuksia pysähtyä ja keskittyä juuri niihin.

Mikäli kysymys on ajasta tai oikeammin siitä, että sitä on vaikea näihin keskusteluihin irrottaa, on vastaukseni, että aikaa löytyy aina siihen, mikä on tärkeää. Niin yksilöillä kuin organisaatioilla. Vai mitä sinä olet mieltä?

Kirjoittaja

Tarja Pudas-Jounila

Tarja Pudas-Jounila

Kirjoittaja lukee, laulaa ja maalaa intohimoisesti ja uskoo joukkojen ja osallistumisen voimaan. Tällä hetkellä perspektiiviä tuo maailman tarkastelu Uudesta-Seelannista käsin. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

HR/ People Operations →

Me emme marssi jähmeiden konseptien kanssa paikalle, vaan teemme asiakkaan näköistä HR:ää - ketterästi, inhimillisesti ja tehokkaasti. Keskitymme jokaiseen asiakkaaseen yksilönä ja räätälöimme palvelumme vastaamaan asiakkaan senhetkistä tarvetta ja kehitysvaihetta liiketoiminnan tavoitteita tukien. Voit myös ulkoistaa henkilöstötoimintoja Agenssille, jos oman asiantuntijan palkkaaminen ei ole vielä ajankohtaista.

Uusi johtajuus →

Uuden johtajuuden kehittyminen edellyttää omien ajatusmallien ja johtamisuskomusten haastamista. Sillä kehitysmatkalla me olemme lempeän jämäkkä ja vaativa kumppani. Uusi johtajuus vaatii johtajuuden pohtimista nopeasti muuttuvassa maailmassa niin teknologian kehityksen kuin henkilöstön hyvinvoinninkin suhteen. Tämän suppilon läpi me johdatamme johtajia ja johtoryhmiä, keskittyen kokonaiskuvaan ja konkreettisiin muutoksiin ja luomalla tilaa myös johtajien omalle sisäiselle uudistumisprosessille.

Kuinka tyytyväisiä asiakkaamme oikein ovatkaan? Mitä he meistä ajattelevat?

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 18.11.2019 — Kartoitimme lokakuussa muutamalla väittämällä asiakkaittemme tyytyväisyyttä Agenssiin. Kysely lähti 140 henkilölle, joilla oli tuoretta arjen kokemusta jostain Agenssin palvelusta. Ja voi hyvä mahdoton, kuinka hienon tuloksen saimmekaan! Kaikilla neljällä osa-alueella arviot olivat suoraan sanottuna loistavia. Nyt on syytä juhlaan! Samalla se herätti meissä myös ihmetteleviä kommentteja ja epäileviä kysymyksiä, mutta niistä tarkemmin jäljempänä blogissa.

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.