Yli esteiden – myös niiden kummallisilta tuntuvien

21.6.2018
Paula Enström

Olen ihan kummallisessa tilanteessa. Sellaisessa, johon en ole koskaan aiemmin törmännyt. Tilanne liittyy yhteen työtehtävään – tehtävään, joka on aiemmin ollut juuri minulle erityisen helppo ja vaivaton. Tehtävä, joka on hoitunut tavallaan huomaamatta, kepeästi ja nopeasti. Yhtäkkiä siitä tehtävästä on tullut ihan kummallisen haastava. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän pää lyö tyhjää.

Ja tämän tilanteen kanssa olen kamppaillut läpi kevään. Onneksi ympärillä ovat olleet rakkaat kollegat, jotka ovat paikanneet täysin puskista eteen pompannutta kyvyttömyyttäni. Ääh, kohta teilläkin palaa hihat kun ihmettelette mistä tehtävästä on kyse.

No blogikirjoittamisesta!

Jos selaat taaksepäin Agenssin blogihistoriaa, siellä on viime syksyyn saakka yksi jos toinenkin kirjoitus minulta. Sitten tapahtui jotain – tai siis ei jotain, vaan päälle iski writer’s block. Täystörmäys tiiliseinään eikä yhtään ajatusta paperille!

Tämä kirjoitus on omaan kyvyttömyyteensä ärsyyntyneen ihmisen aktiivinen yritys muuttaa tilanne nostamalla kissa pöydälle ja ongelman ydin blogiin. Jännityksellä odotan, miten käy!

Hommassa ongelmallista on, että olen suorittaja. Nautin siitä, että saan asioita tehtyä. Mielellään nopeammin kuin hitaammin. Mutta mitä sitten, kun en yhtäkkiä pystykään suorittamaan? Mikä itse asiassa on oma työkalupakkini kammeta oma suoritustasoni esteen yli normaalille tasolle? Sen hirviökysymyksen kanssa olen ollut kasvotusten nyt turhan pitkään ja turhan intensiivisesti. Ainoa asia, mikä lohduttaa peiliin tuijotellessa on, että elantoni ei onneksi riipu juuri tämän yhden tehtävän täyttämisestä.

Ärsyttää se silti.

En voi olla miettimättä, että mitä jos suoritusvajeeni ei olisikaan juuri blogikirjoittamisessa? Mitä jos se olisi jossain sellaisessa tehtävässä, mikä on elantoni kannalta aivan keskeinen? Löytäisinkö työkalupakistani nopsemmin ja terhakammin tavan ylittää este ja palauttaa itseni normaalille suoritustasolle?

Veikkaan, että todennäköisesti kyllä. Lisäksi huomaan luottavani myös siihen, että jos suoritusvajeeni liittyisi liiketoiminnan kannalta johonkin kriittisempään osa-alueeseen, rakkaat kollegani puuttuisivat siihen ihan toisella vakavuudella ja intensiteetillä. Tai tajuaisin itse pyytää apua pulmaani. Olen varma, että tällöin kollegani olisivat vierelläni ideoimassa tapoja kiivetä esteen yli ja tyrkkäämässä takalistosta ylöspäin – esteen ylittämistä helpottaen.

Päädyn tämän ajatuksenjuoksun jälkeen siihen lopputulemaan, että jokaisella meistä on sellaisia töitä, joihin kohdistuva suorituksen johtaminen on lähtökohtaisesti tekijän omalla vastuulla. Näissä tilanteissa kunkin meidän tehtävä on ottaa peili omiin pikku kätösiin, katsoa siihen riittävällä vakavuudella ja löytää tavat päästä esteen yli. Tai ohi. Tai mikseipä vaikka ali. Kunhan se este jää lopulta selän taakse ja saat näyttää sille kieltä toiveikkaana siitä, ettet koskaan näe samaista estettä enää.

Kuva Thomas Leuthard

Kirjoittaja

Paula Enström

Paula Enström

Kirjoittaja rakastaa jalkapalloa, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

Työyhteisö ja työhyvinvointi →

Työkavereilla on parhaimmillaan ja pahimmillaan elinikäinen vaikutus elämäämme. Työyhteisö, jossa kaikkien on hyvä tehdä työtään ja jossa yhteistyö sujuu, tuo rahassa mittaamatonta lisäarvoa jäsentensä elämään. Kirsikkana kakun päällä, toimiva työyhteisö synnyttää vahvaa sitoutumista ja varmistaa timanttisen työnantajamielikuvan – tekisikö hyvää sinun organisaatiollesi?

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.

Missä ihmeessä ideat syntyvät ja jalostuvat?

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 14.8.2018 — Luovuus, innovaatiot, keksinnöt, ideat. Osana itsetutkiskeluani olen miettinyt, mistä ne tulevat ja miten ihmeessä niistä saadaan aikaiseksi jotain konkreettista? Jotain, joka oikeasti jalostuu joksikin ihmisten arkea ilahduttavaksi asiaksi tai muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

Yli esteiden – myös niiden kummallisilta tuntuvien

Paula EnströmPaula Enström 21.6.2018 — Olen ihan kummallisessa tilanteessa. Sellaisessa, johon en ole koskaan aiemmin törmännyt. Tilanne liittyy yhteen työtehtävään – tehtävään, joka on aiemmin ollut juuri minulle erityisen helppo ja vaivaton. Tehtävä, joka on hoitunut tavallaan huomaamatta, kepeästi ja nopeasti. Yhtäkkiä siitä tehtävästä on tullut ihan kummallisen haastava. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän pää lyö tyhjää.