Projektipäällikkö, olet johtajuuden ytimessä!

30.10.2015
Paula Enström

Lähden omassa ajattelussani pääsääntöisesti siitä, että johtaminen on mahdollistamista. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna minulle tavoiteltujen tulosten saavuttamista ihmisten avulla ja heidän kauttaan. Parhaimmillaan se on kipinän sytyttämistä, inspiraation ruokkimista, kyvykkyyksien hyödyntämistä, merkityksellisyyden tunteen edesauttamista, luottamuksen ja tahdon synnyttämistä.

Sain eilen tilaisuuden keskustella johtajuudesta kahden kokeneen ja meritoituneen projektipäällikön kanssa. Olen myös nähnyt tämän ammattikunnan toiminnan haasteet puun ja kuoren välissä omakohtaisesti tässä työelämäni varrella. Jäin kuitenkin tämän inspiroivan keskustelun jälkeen tosissaan pohtimaan johtamisen arkea tilanteessa, jossa varsinainen johtamismandaatti eli natsat puuttuu.

Lähden omassa ajattelussani pääsääntöisesti siitä, että johtaminen on mahdollistamista. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna minulle tavoiteltujen tulosten saavuttamista ihmisten avulla ja heidän kauttaan.

Parhaimmillaan se on kipinän sytyttämistä, inspiraation ruokkimista, kyvykkyyksien hyödyntämistä, merkityksellisyyden tunteen edesauttamista, luottamuksen ja tahdon synnyttämistä. Pahimmillaan taas epäarvostavaa käskyttämistä, ahdistavaa niskaan hengittämistä, painostavaa kyttäämistä ja kyynistymistä aikaansaavia kylmiä kohtaamisia.

Asemavalta vs. hyvä tyyppi

Eilinen kohtaaminen sai minut pohtimaan onko se, että jollain on valtaa viestivä titteli ja linjaorganisaation mukainen asema vallankäyttäjänä, kuitenkaan oikeutus sille, että tämä henkilö voi valita johtamiskäytäntönsä niin hyvässä kuin pahassa? Toisin päin käännettynä: jos asemaa ja mandaattia ei ole, onko ainoa johtajuuden kulmakivi mihin nojata se mahdollistajan = hyvän tyypin rooli?

Eli: Mikäli johtajana toimivalla ei ole asemaa johon nojata (ja jonka taakse tarvittaessa piiloutua), mitkä ovat hänen vaihtoehtonsa? Voiko hän kohdella ihmisiä kylmäkiskoisesti ja arvostamatta?

Kohtaamieni projektipäälliköiden mukaan hyvä projektipäällikkö laittaa itsensä todella likoon. Heidän asemansa on työnjohdollista, monimutkaista taiteilua erilaisten ristipaineiden aallokossa ilman valtatitteliä tai asemaa johon nojata. Lisäksi heillä on rajatut mahdollisuudet vaikuttaa oman työnsä onnistumista määrittäviin tekijöihin, kuten resurssien jakaminen ja pysyvyys, asiakkaille myyty mielikuva lopputuloksesta, rahavirta, työmäärät ja aikataulut. Heidän odotetaan kuitenkin saavan projektitiimin tuottamaan sen, mitä projektisopimukseen on kirjattu ja asiakkaalle on myyty.

Leadershipin ytimessä

Eli nythän päästään ajatukseen, että projektipäällikön roolissa ja tehtävässä ollaan leadershipin ytimessä. Miten aikaansaada projektitiimissä kipinä, sitoutuminen ja tahto tehdä säkenöivä lopputulos? Miten muuttaa ajatus ”minulle annettu projekti” muotoon ”meidän projekti, jonka onnistumiseen sitoudumme”?

Tullaan väistämättä vuorovaikutuksen ja ihmissuhdekyvykkyyksien äärelle. Väitän, että projektipäälliköiden työssä on yksinkertaisesti osattava (ja opittava) lukemaan ihmisiä paremmin kuin hyvin. On osattava lyhyessä ajassa muodostaa käsitys, mitä kukin projektitiimin yksilö tarvitsee voidakseen sitoutua ”meidän projektiimme” sekä samanaikaisesti aistittava mitä juuri tämä projektitiimi tarvitsee ryhmänä onnistuakseen.

Helppoa? Tuskin. Mahdollista? Näköjään, sen perusteella mitä eilen kuulin.

Onnistumisen keskiössä lepää projektipäälliköiden itsetuntemus, ihmissuhde- ja vuorovaikutuskyvyt, kohtaamisen taidot. Ei organisaation projektimalli, resurssointijärjestelmä tai muut vastaavat rakenteet. Ne luovat kehikon, projektipäällikön persoona synnyttää tuloksen eli tahdon jokaisessa projektitiimiläisessä sitoutua siihen, mitä projektin onnistuminen edellyttää.

Jos jäit miettimään, miten vahvistaa johtajuusominaisuuksia ja -kyvykkyyksiä oman organisaatiosi projektipäälliköissä ota yhteyttä, jutellaan lisää. Mulla on muutama ajatus.

Tervetuloa myös aamiaiselle 18.11.2015, aiheena on projektipäällikkö tuloksen tekijänä, lue lisää tästä!

Kuva: Staff360

Kirjoittaja

Paula Enström

Paula Enström

Kirjoittaja rakastaa jalkapalloa, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

Uusi johtajuus →

Uuden johtajuuden kehittyminen edellyttää omien ajatusmallien ja johtamisuskomusten haastamista. Sillä kehitysmatkalla me olemme lempeän jämäkkä ja vaativa kumppani. Uusi johtajuus vaatii johtajuuden pohtimista nopeasti muuttuvassa maailmassa niin teknologian kehityksen kuin henkilöstön hyvinvoinninkin suhteen. Tämän suppilon läpi me johdatamme johtajia ja johtoryhmiä, keskittyen kokonaiskuvaan ja konkreettisiin muutoksiin ja luomalla tilaa myös johtajien omalle sisäiselle uudistumisprosessille.

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.