Perusasioiden äärellä

26.4.2016
Tarja Pudas-Jounila

Olin aamulla viidesluokkalaisen tyttäreni TAVOITEKESKUSTELUSSA. Ensin ajattelin, että ei ole totta! Mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, päätin olla ennakkoluuloton ja antautua keskusteluun ja arvioida asiaa vasta jälkikäteen.

Ensin kävimme lävitse tyttäreni itsearvioinnin koululaisen taidoissa - miten toimin ryhmässä, annanko muille työrauhan, teenkö läksyni tunnollisesti, huolehdinko tavaroistani jne. Myös opettaja oli tehnyt oman arvionsa. Keskustelimme arviointien poikkeamista ja yhtäläisyyksistä. Me aikuiset kehuimme edistysaskelista. Lopuksi tyttäreni määritteli itselleen kaksi tavoitetta kevätlukukaudelle.

Huolimatta epäilyistäni huomasin keskustelun jälkeen ajattelevani, että se oli todella hyvä! Siis todella. Keskustelimme tärkeistä asioista ja tyttäreni itse päätti, missä asioissa kevään aikana aikoo skarpata. Opettaja ja me vanhemmat tiedämme ne myös ja voimme tarpeen tullen olla avuksi ja tueksi. Olkoon nimi tuo kouluun kömpelösti sopiva tavoitekeskustelu. Pääasia, että keskustelu oli hyödyllistä ja tarpeellista ja kaikkia osapuolia valaisevaa.

Tämä esimerkki on yritykseni valaista sitä, että paljon parjatut kehitys-, tavoite, tulos- tai mitä ikinä ne keskustelut kussakin organisaatiossa ovatkaan, eivät ole turhia tai ”so last season”. Edelleenkin on hyvin tärkeää ja relevanttia istua alas perusteellisemmin tarkastelemaan ja arvioimaan omaa tekemistään, kehittymistään ja intohimon kohteitaan myös töissä.

Ainoa ajateltavissa oleva tilanne, jossa kannattaa näistä keskusteluista luopua on se, että yhteisesti tunnustettuna tavoitteena on kehittymisen mahdollisuuksien minimointi. Jos taas yhteisenä tavoitteena on oppiminen ja kehittyminen, niin täytyy olla mahdollisuuksia pysähtyä ja keskittyä juuri niihin.

Mikäli kysymys on ajasta tai oikeammin siitä, että sitä on vaikea näihin keskusteluihin irrottaa, on vastaukseni, että aikaa löytyy aina siihen, mikä on tärkeää. Niin yksilöillä kuin organisaatioilla. Vai mitä sinä olet mieltä?

Kirjoittaja

Tarja Pudas-Jounila

Tarja Pudas-Jounila

Kirjoittaja lukee, laulaa ja maalaa intohimoisesti ja uskoo joukkojen ja osallistumisen voimaan. Tällä hetkellä perspektiiviä tuo maailman tarkastelu Uudesta-Seelannista käsin. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

HR-palvelut →

Me emme marssi jähmeiden konseptien kanssa paikalle, vaan teemme asiakkaan näköistä HR:ää. Meiltä saa raikasta ja laadukasta rekrytointipalvelua, henkilöarviointia ja HR-toimintojen kartoitusta. Keskitymme jokaiseen asiakkaaseen yksilönä ja räätälöimme palvelumme vastaamaan asiakkaan senhetkistä tarvetta. Voit myös ulkoistaa koko HR:n Agenssille, jos oman asiantuntijan palkkaaminen ei ole vielä ajankohtaista.

Uusi johtajuus →

Uuden johtajuuden kehittyminen edellyttää omien ajatusmallien ja johtamisuskomusten haastamista. Sillä kehitysmatkalla me olemme lempeän jämäkkä ja vaativa kumppani. Uusi johtajuus vaatii johtajuuden pohtimista nopeasti muuttuvassa maailmassa niin teknologian kehityksen kuin henkilöstön hyvinvoinninkin suhteen. Tämän suppilon läpi me johdatamme johtajia ja johtoryhmiä, keskittyen kokonaiskuvaan ja konkreettisiin muutoksiin ja luomalla tilaa myös johtajien omalle sisäiselle uudistumisprosessille.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.

Missä ihmeessä ideat syntyvät ja jalostuvat?

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 14.8.2018 — Luovuus, innovaatiot, keksinnöt, ideat. Osana itsetutkiskeluani olen miettinyt, mistä ne tulevat ja miten ihmeessä niistä saadaan aikaiseksi jotain konkreettista? Jotain, joka oikeasti jalostuu joksikin ihmisten arkea ilahduttavaksi asiaksi tai muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

Yli esteiden – myös niiden kummallisilta tuntuvien

Paula EnströmPaula Enström 21.6.2018 — Olen ihan kummallisessa tilanteessa. Sellaisessa, johon en ole koskaan aiemmin törmännyt. Tilanne liittyy yhteen työtehtävään – tehtävään, joka on aiemmin ollut juuri minulle erityisen helppo ja vaivaton. Tehtävä, joka on hoitunut tavallaan huomaamatta, kepeästi ja nopeasti. Yhtäkkiä siitä tehtävästä on tullut ihan kummallisen haastava. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän pää lyö tyhjää.