Opeteltaisiinko olemaan?

19.11.2018
Paula Enström

Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Sepä se. Nämä nuoret ovat monilta osin kovasti kuin yö ja päivä – toistensa vastakohtia. Silti, he ovat löytäneet tavan olla ja viihtyä toistensa seurassa. Rehellisesti myönnettäköön, ettei opettelu ihan kivutonta ole ollut ja matkan varrella on taidettu ottaa muutamat ihan fyysiset painitkin yhteisen olemisen linjaamiseksi. Lapsenomaisen reilusti ja suoraviivaisesti mutkat matkassa on kuitenkin saatu suoristettua.

Jäin miettimään, että tuota samaa ajatusta toivoisi käytettävän (ja osittain jopa edellytettävän) myös työyhteisöjen ja niissä tapahtuvan yhteistyön sekä vuorovaikutuksen kehittämisessä. Että siis opeteltais olemaan, vaikka kuinka oltaisiin erilaisia! Mitä jos luopuisimme siitä ajatuksesta, että meillä on pahimmillaan oikeutus toimia omilla, pinttyneillä tavoillamme muita huomioimatta ja odottaa vielä muiden hyväksyvän käytöksemme? Voisimmeko luopua itsekeskeisyydestä ja turvautumisesta selitykseen ”minä kun vain olen tällainen”? Ottaisimme vastuun itsestämme ja omista tekemisistämme suhteessa muihin ympärillämme.

Millainen työelämä meillä olisi, jos opettelisimme näkemään ympärillä olevissa ihmisissä sen hyvän, mitä he työyhteisöön tuovat sekä ammatillisesti että ihan tyyppeinä? Mitä jos jokainen keskittyisi ratkaisemaan ristiriidat toista osapuolta kunnioittavasti ja pyrkien yhteisen hyvän aikaansaamiseen? Mitä jos antautuisimme sietämään erilaisuutta ja monimuotoisuutta sekä aktiivisesti kääntämään se voimavaraksi?

Opeteltaisko jokainen olemaan? Ihan vaikka tästä päivästä lähtien.

Photo by rawpixel on Unsplash

Kirjoittaja

Paula Enström

Paula Enström

Kirjoittaja rakastaa jalkapalloa, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

Työyhteisö ja työhyvinvointi →

Työkavereilla on parhaimmillaan ja pahimmillaan elinikäinen vaikutus elämäämme. Työyhteisö, jossa kaikkien on hyvä tehdä työtään ja jossa yhteistyö sujuu, tuo rahassa mittaamatonta lisäarvoa jäsentensä elämään. Kirsikkana kakun päällä, toimiva työyhteisö synnyttää vahvaa sitoutumista ja varmistaa timanttisen työnantajamielikuvan – tekisikö hyvää sinun organisaatiollesi?

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.

Missä ihmeessä ideat syntyvät ja jalostuvat?

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 14.8.2018 — Luovuus, innovaatiot, keksinnöt, ideat. Osana itsetutkiskeluani olen miettinyt, mistä ne tulevat ja miten ihmeessä niistä saadaan aikaiseksi jotain konkreettista? Jotain, joka oikeasti jalostuu joksikin ihmisten arkea ilahduttavaksi asiaksi tai muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.