Muutoskätilön puheenvuoro: tuloksekkaampien tilaisuuksien aika on nyt

15.3.2016
Ilse Manner

Täytyy myöntää, että olen tullut melko kriittiseksi erilaisten tilaisuuksien, kokouksien ja palaverien suhteen. Suurin syy on tietysti sillä, että arkeni nykyään pyörii ihmisten ja ryhmien toimintaan vaikuttamisen parissa. Minulla on jo vyön alla melkoinen kasa kokemusta siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Täytyy myöntää, että olen tullut melko kriittiseksi erilaisten tilaisuuksien, kokouksien ja palaverien suhteen. Suurin syy on tietysti sillä, että arkeni nykyään pyörii ihmisten ja ryhmien toimintaan vaikuttamisen parissa.

Minulla on jo vyön alla melkoinen kasa kokemusta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Niinpä saan näppylöitä siitä laiskuudesta ja löysyydestä, jolla tämän maan yritysten ja organisaatioiden erilaisia tilaisuuksia vedetään. Aivan karmeaa on, että oikeasti edelleen myös luullaan, että ei ole muita vaihtoehtoja. Ja tämä pätee oli kyseessä sitten mainostoimisto, järjestö tai valtion virasto. Pelihousuistani ei enää ole paljon jäljellä, ne ratkeavat joka kerran, kun tuollaista tunnistan ja sisäinen ääneni kiljuu, kun löydän itseni pöydän äärestä pönöttämästä. On vuosi 2016, eli HALOOOOOO nyt ihmiset!!!

Syy, miksi pönötätte pöydän ympärillä tilaisuudesta toiseen on (anteeksi vain) se, että te ette osaa muuta. Ei se, että se olisi tehokkain ja tuloksekkain mahdollinen tapa hoitaa asioita organisaatiossanne (tai missään organisaatiossa).

Käden ulottuvillanne on muita, parempia, tehokkaampia, tuottavampia tapoja tehdä. Sellaisia, jotka ruokkivat oppimista, jakamista, ideoita, parannuksia, muutosta. Sellaisia, jotka rakentavat yhteistyötä, luottamusta, jotka vastuuttavat ja aikaansaavat. Tämän luulisi olevan todellinen no-brainer, että pönötetäänkö vai tehtäisiinkö tästä eteenpäin ihan uudella tavalla?

Näinä sniiduina aikoina, kun iso osa kehittämisestä tehdään organisaation sisäisin voimin, tärkein mahdollinen taito, joka vaikuttaa monella tasolla organisaatiossa, on ratkaisukeskeinen osallistaminen. Se ei ole päämäärätöntä diskuteeraamista, vaan nimensä mukaista: konkreettista tavoitetta = lopputulosta kohti etenevää ryhmän viisautta hyödyntävää työskentelyä. Ja se on opittavissa, helposti jopa.

Osallistamisen taidoissa on hienoa se, että niiden opettelussa ei tarvitse miettiä organisaatiokaaviota tai hierarkiaa. Kunhan riittävän laaja joukko osallistuu taitojen hankkimiseen, ja ryhtyy toimimaan arjessa osallistaen, muuttaa se toimintaa myös laajemmin. Mahdollisuudet ovat rajattomat, enkä itse ole vielä löytänyt aluetta tai toimialaa, jossa osallistamisen taidoista olisi muuta kuin hyötyä. Tässä alla ei-tyhjentävä lista ilmiselvistä hyötyjistä:

- Johtajat, johtoryhmät, esimiehet

- Muutosjohtajat, muutosagentit

- Viestinnän ja markkinoinnin ammattilaiset

- Projektipäälliköt

- Luovan asiakastyön tekijät

- Suunnittelun ammattilaiset

- Sinä;)

Loppuhuutona päästän sisäisen ääneni kiljumaan viestinsä: hankkikaa organisaatioihinne ratkaisukeskeisen osallistamisen taitoja. Nyt. Te olette tarvinneet niitä jo kauan. Te hyödytte niistä saman tien. Puhumattakaan siitä, mitä toimintakulttuurissanne voikaan ajan yli tapahtua. UGH.

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Agenssin palvelu

Strategiaprosessit ja organisaatiokulttuuri →

Me agenssilaiset mahdollistamme strategioiden syntymisen ja organisaatiokulttuurin kirkastamisen. Olemme vahvoja fasilitaattoreita ja luomme ympäristön, jossa asiakkaan koko viisaus ja kokemus otetaan yhteiseen käyttöön. Asiakas tuottaa sisällön, me agenssilaiset kuljemme rinnalla ja pidämme fokuksen kirkkaana – koska me tiedämme, että asiakkaamme ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita!

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.