Muutos muutos läpäläpälää

6.11.2014
Ilse Manner

Mikään uusi strateginen linjaus ei tarkoita mitään. Eikä muuta mitään. Muuttamiseen tarvitaan tekijä, joka ryhtyy aktiivisesti toimimaan toisella tavalla.

Mietin lumisateen halki töihin kävellessäni, että löytyisikö tästä jotain uutta sanottavaa? Siis tästä muutoksesta. Että kun kaikki muuttuu, on yhteiskunnan rakennemuutosta, työelämän muutosta, teollisuuden myllerrystä, teknologista kehitystä, mediamaailman mullistusta, digitalisoitumista ja kaupan vallankumousta. Muutoksesta mielestäni puhutaan ja kirjoitetaan koko ajan. Lämpimästä puheesta ei ole siis pula, ja aina joku viisas vielä sanoo, ettei kuitenkaan puhuta riittävästi.

En tiedä, itselläni muutos-läppä alkaa välillä tulla jo korvista ulos ja hetkittäin kuulostaa juuri otsikon mukaiselta: muutos, muutos, läpäläpälää. Mistä on tai pitäisi olla kysymys ja mihin tätä puhetta tarvitaan (muuhun kuin meidän konsulttien työllistämiseen)?

You tell me.

Itse ajattelen, että muutos on = tehdä toisella tavalla. Se ei automaattisesti tai sanana kerro mitään laadusta, vaikka aika usein sana on positiivisesti latautunut eli että muutos ikään kuin automaattisesti on = parempi asiaintila. Jotta tämä jälkimmäinen olisi aidosti totta puhe ei riitä (itsestään selvempää lausetta pystyn tuskin kirjoittamaan). Mutta hämmästellään kaiken uhalla hetki asian ääressä.

Oletko koskaan kokeillut muuttaa jotain ihan vaan itsessäsi? Oliko helppoa? Millä lailla onnistuit? Mikä muuttui lopulta? Kauanko muuttaminen kesti? Oliko muutos pysyvä vai tilapäinen? Tämä ajatus itseni muuttamisesta saa minut aina pysähtymään. Mitäpä sitten, kun muutoksen mittakaava on omaa itseä suurempi? Esimerkiksi nyt oman yrityksen tai organisaation kokoinen. Siinä sitä on kulmakerrointa riittämiin.

Ok. Toivottavasti ei nyt ala ahdistamaan.

Muutos kuin muutos, niin puhetta kuitenkin siis tarvitaan, jotta voidaan määritellä millainen on se parempi tai tavoiteltu asiaintila, johon toimintaa ollaan suuntaamassa. Ja jotta voidaan miettiä millaisia askelmerkkejä sen tavoitellun asiaintilan saavuttaminen tosiasiassa edellyttää. (Arrggh, en osaa tästä näköjään kirjoittaa ilman kliseisiin sortumista.) Kannattaa siis miettiä hyvin tarkkaan mitä tavoitellaan, ja mitä sen tavoitetilan toteutuminen oikeasti edellyttää yksilöiltä ja arjen tason toiminnalta onnistuakseen. Siis: Mitä tehdään toisella tavalla arjen työssä, kun muutos on viety läpi? Mistä tiedetään, että se on parempi tapa?

Vaikka tässä itse nyt aiheesta kirjoitan, niin muutos-läppä tosiaan hatuttaa minua. Se jää liian usein puheen tasolla ilmaistuksi pyrkimykseksi. Että pitäisi, tulee, pyrimme, aiomme jne.

Mikään uusi strateginen linjaus ei tarkoita mitään. Eikä muuta mitään. Muuttamiseen tarvitaan tekijä, joka ryhtyy aktiivisesti toimimaan toisella tavalla. Yritykset eivät tee ja toteuta ratkaisuja, eivätkä organisaatiot päätöksiä. Ihmiset tekevät ja ihmiset toteuttavat.

Jos olet onnistunut muuttamaan jotain itsessäsi tai tavoissasi, niin mieti sitä hetki uudestaan. Miten onnistuit, jos onnistuit, toimimaan toisella tavalla kuin aiemmin?

Oli kyse organisaatiotason toiminnasta tai henkilökohtaisesta elämästä väitän vahvasti, että vain jokapäiväinen arki verifioi mikä muuttui pysyvästi ja paremmaksi. Väitän myös, että tehokkaimmat muutosjohtajat ovat sisäistäneet syvällisesti sen inhimillisen tosiasian, että muutos on ihmisen kokoinen ja näköinen, ja että työn arjen muutos on vaikuttavuuden tasoista tärkein ja olennaisin.

Vaan kuinka monta ”muutosta” onkaan tässä maailmassa parasta aikaa meneillään sillä syvyydellä, että kun ulkopuolisena kysyt työntekijöiltä asiasta he vastaavat jotain tyyliin: ”Ai mikä muutos? Jaa se, no, paljonhan siitä on ollut puhetta, mutta ei se oo vaikuttanut meidän hommiin mitenkään.” Tai että: "Juu, meillä on näitä muutosprojekteja jatkuvasti käynnissä, mutta ei ne sitten lopulta kosketa meidän tekemistä paljonkaan. Korkeintaan tulee lisää hommaa." Muutos muutos läpäläpälää. Voi itku.

"They say that time changes things. But you actually have to change them yourself." -Andy Warhol

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Agenssin palvelu

Strategiaprosessit ja organisaatiokulttuuri →

Me agenssilaiset mahdollistamme strategioiden syntymisen ja organisaatiokulttuurin kirkastamisen. Olemme vahvoja fasilitaattoreita ja luomme ympäristön, jossa asiakkaan koko viisaus ja kokemus otetaan yhteiseen käyttöön. Asiakas tuottaa sisällön, me agenssilaiset kuljemme rinnalla ja pidämme fokuksen kirkkaana – koska me tiedämme, että asiakkaamme ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita!

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.