Kilpailukykyä palavereista - ihan mahdotonta?

8.2.2017
Tarja Pudas-Jounila

Kiky lisäsi työaikaa 24 tuntia. Jäin muiden mukana pohtimaan, miten työajan lisääminen sitten ihan oikeasti lisää maamme ja yritystemme kilpailukykyä? Päällisin puolin se tuntuu niin kovin näennäiseltä ratkaisulta, sillä totuus lienee, että teemme lisäajalla kuka nyt mitäkin. Osa meistä käyttää sen vaikkapa liikuntaan tai somettamiseen ja vain osa tekee oikeasti lisää töitä.

Kun konsulttina kiertää eri yrityksissä ja organisaatioissa, niin kuulee kaikenlaista. Varsinkin sivulauseissa puhutaan usein ihan perustyöntekoon liittyvistä haasteista. Yksi perusasia, joka nousee esiin lähes jokaisessa yrityksessä, on palaverien tehottomuus. Tullaan ja mennään miten sattuu sovituista aikatauluista huolimatta, ei valmistauduta, päätösesitykset puuttuvat, ei keskitytä käsiteltävään asiaan, vaan lähetellään sähköposteja tai surffaillaan netissä. Ja vain harvalle on selvää, mikä on palaverin tavoite ja mikä oma rooli tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Palaveri kuin palaveri kuin palaveri. Niissä nyt vaan kuuluu olla, kun kerran kutsutaan.

Osa ihmisistä ja organisaatioista harrastaa myös maagista ajattelua. Kun toinen palaveri päättyy, toinen alkaa samalla kellonlyömällä. Ennen kuin siirtyminen atomitasolla tulee ihmisille mahdolliseksi, on pakko ihmetellä, että miten ihmeessä ihmiset siirtyvät palaverista toiseen käyttämättä siihen lainkaan aikaa? Puhumattakaan siitä, että aiheen, ympäristön ja kokoonpanon vaihtuessa, voisi tehdä tehokkuudelle ihmeitä, jos pienen pysähtymisen ja puhalluksen kautta siirtyisi henkisesti asiasta toiseen.

Lisäksi liian usein palaveri on puheenjohtajan yksinpuhelu, kun oikeasti suurin hyöty syntyisi erilaisten näkökulmien hakemisesta, yhdessä ideoimisesta ja tavoitteellisesta keskustelusta, jonka pohjalta olisi astetta mahdollisempaa tehdä fiksuja ja koeteltuja päätöksiä. Ikävä sanoa, mutta melkoisen monet johtoryhmät näyttävät juuri tällaista yksinpuhelu -mallia muulle organisaatiolle omalla toiminnallaan. Silloin ei ole isokaan ihme, että muutkin palaverit noudattavat samaa tehottomuuden kaavaa.

Vastaukset, joita kuulen, kun kysyn, onko palaverikäytäntöjä yritetty kehittää toistavat suunnilleen tällaista kaavaa: ”Joo, mutta ei se muuttanut mitään.” tai ”On yritetty, mutta ei. Ihan mahdoton tehtävä.” Mitä ihmettä? Kovin vaikeista asioista ei ole kysymys. Eikä palaverien kehittäminen tuloksellisempaan suuntaan vaadi ihmettä. Kysymys on uusien käytäntöjen luomisesta ja toistamisesta, yksinkertaistaen: päätetään, miten toimitaan ja sitten toimitaan sen mukaan.

Mitähän Suomen kilpailukyvylle tapahtuisi ihan vain palavereita tehostamalla? Minusta ajatus on herkullinen. Mitä mieltä sinä olet?

Kirjoittaja

Tarja Pudas-Jounila

Tarja Pudas-Jounila

Kirjoittaja lukee, laulaa ja maalaa intohimoisesti ja uskoo joukkojen ja osallistumisen voimaan. Tällä hetkellä perspektiiviä tuo maailman tarkastelu Uudesta-Seelannista käsin. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

Uusi johtajuus →

Uuden johtajuuden kehittyminen edellyttää omien ajatusmallien ja johtamisuskomusten haastamista. Sillä kehitysmatkalla me olemme lempeän jämäkkä ja vaativa kumppani. Uusi johtajuus vaatii johtajuuden pohtimista nopeasti muuttuvassa maailmassa niin teknologian kehityksen kuin henkilöstön hyvinvoinninkin suhteen. Tämän suppilon läpi me johdatamme johtajia ja johtoryhmiä, keskittyen kokonaiskuvaan ja konkreettisiin muutoksiin ja luomalla tilaa myös johtajien omalle sisäiselle uudistumisprosessille.

Strategiaprosessit ja organisaatiokulttuuri →

Me agenssilaiset mahdollistamme strategioiden syntymisen ja organisaatiokulttuurin kirkastamisen. Olemme vahvoja fasilitaattoreita ja luomme ympäristön, jossa asiakkaan koko viisaus ja kokemus otetaan yhteiseen käyttöön. Asiakas tuottaa sisällön, me agenssilaiset kuljemme rinnalla ja pidämme fokuksen kirkkaana – koska me tiedämme, että asiakkaamme ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita!

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.

Missä ihmeessä ideat syntyvät ja jalostuvat?

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 14.8.2018 — Luovuus, innovaatiot, keksinnöt, ideat. Osana itsetutkiskeluani olen miettinyt, mistä ne tulevat ja miten ihmeessä niistä saadaan aikaiseksi jotain konkreettista? Jotain, joka oikeasti jalostuu joksikin ihmisten arkea ilahduttavaksi asiaksi tai muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.