Jostain on aloitettava

27.8.2014
Ilse Manner

Ensimmäinen askel. Ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäinen työhakemus. Ensimmäinen työpaikka. Ensimmäinen ajotunti. Ensimmäinen kerta. Milloin olet viimeksi tehnyt jotain aivan ensimmäistä kertaa, ja kokenut sen kutkuttavan epävarmuuden ja vakaan aikomuksen suloisen yhdistelmän, joka niin moniin elämämme aloituksiin liittyy? Et tiedä tarkkaan mitä tapahtuu, kun johonkin ryhdyt mutta tiedät, että haluat siihen ryhtyä.

Minulle se on yksi varjeltavimmista asioista aikuiselämässä, tämä noviisiuden hyväksyminen ja aika ajoin sellaiseksi heittäytyminen. Uuteen ryhtymisen taito siitä huolimatta tai juuri sen takia, että edessä oleva on kovin epäselvää ja epävarmaa. Vanhojen tapojen ja totutun toistaminen, kun harvemmin vie meitä yksilöinä tai organisaatioina kohti parempaa ja menestyksekkäämpää tulevaisuutta. Jos tällainen on tavoitteenamme, niin meidän on suostuttava ”ekakertalaisiksi ” ja ryhdyttävä toimimaan.

Nykyisessä taloustilanteessa, jossa tulevaisuus näyttäytyy epäselvänä ja epävarmana, monet yritykset ja organisaatiot joutuvat miettimään, miten toimintaa luotsataan ja kuinka se järjestetään tulevaisuudessa. Aika usein on selvää, että toimintaa pitäisi kehittää tuottavammaksi ja kannattavammaksi. Yhtä usein käy kuitenkin niin, että toiminnan kehittäminen jää asioiden (numeroiden, organisaatiorakenteiden, tavoitteiden, yksiköiden, järjestelmien) muuttamisen tai vaihtamisen tasolle. Homma toimii ikään kuin ilmoittamalla uudesta asiain tilasta kaikilla organisaatiotasoilla olisikin muutos viety läpi, vaikka se on vasta alkuvihellys.

Tällainen ilmoittamistekniikka voisi toimia, jos työtä tekisivät koneet ja robotit, eivätkä ihmiset. Ihmisten toiminta ja siinä tapahtuvat muutokset työn tekemisen arjessa kuitenkin lopulta ratkaisevat sen, kehittyykö toiminta kannattavampaan ja tuottavampaan suuntaan eli onko haluttu muutos tosiasiallisesti tapahtunut. Nykypäivän nopeassa ja verkottuneessa maailmassamme, jossa vauhti pyrkii jatkuvasti kasvamaan, on myös vaikeaa pitää mielessä ja hyväksyä sitä, että muutos vaatii aina aikaa: sitä enemmän, mitä isommasta kokonaisuudesta on kyse.

Miksi tämä paasaus ensin ylevästi ihmislapsen noviisiudesta ja sitten liiketoiminnan kehittämisen realiteeteista? Koska niillä on ratkaiseva yhtymäkohta eli ihminen itse. Kaikki tuntemani toimitusjohtajat ovat ihmisiä, samoin kaikki keskijohdon ihmiset, projektipäälliköt, työntekijät ja yrittäjät. Itse asiassa koko liike-elämä ja julkinen sektori koostuu pääasiallisesti ihmisistä! Ymmärrät yskän. Sanon sen kuitenkin myös ääneen: valitessamme uuden yksilöinä, vapaaehtoisesti, olemme Cheekkiä lainatakseni liekeissä uudesta alustamme. Kohdatessamme organisaatiomuutoksesta kertovan sähköpostin tai saadessamme ilmoituksen yhteistoimintaneuvotteluista reagoimme hyvin eri tavalla. Miten ja koska pääsemme uudestaan ja takaisin liekkeihin, on hyvä kysymys. Johdon näkökulmasta ratkaisevan tärkeä kysymys.

On aloitettava jostain. Me voimme ja haluamme auttaa.

Tämä kirjoitus on Agenssin blogin ensimmäinen postaus, ja siten uuden alku tälle rakkaalle yritykselle, jossa olen töissä. Kiitos, jos luit tänne asti.

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Agenssin palvelu

Työyhteisö ja työhyvinvointi →

Työkavereilla on parhaimmillaan ja pahimmillaan elinikäinen vaikutus elämäämme. Työyhteisö, jossa kaikkien on hyvä tehdä työtään, yhteistyö sujuu ja ihmisten potentiaali osataan hyödyntää, tuo rahassa mittaamatonta lisäarvoa jäsentensä elämään. Kirsikkana kakun päällä, toimiva työyhteisö synnyttää vahvaa sitoutumista ja varmistaa timanttisen työnantajamielikuvan – tekisikö hyvää sinun organisaatiollesi?

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.