Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

3.9.2018
Maija Seppo

Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.

Toisinaan pohdintani myös keskeytyy, kun on ryhdyttävä johonkin muuhun. Näin asian miettiminen alkaa tuntua vaikealta ja vastenmieliseltä, kun käyn samat ajatuspolut ja umpikujat läpi yhä uudelleen. Mikä neuvoksi?

Usein näihin ratkaisemattomiin tilanteisiin liittyy painavia tunteita: riittämättömyyttä, ahdistusta ja neuvottomuutta. Niinpä apua haetaan läheisiltä, jotka yrittävät helpottaa tunnekuormaa, niin kuin läheisten rooliin kuuluukin. Se voi olla arvokasta, mutta ei välttämättä ratkaise itse asiaa. Ja toisaalta neuvoja tai näkemyksiä voi joskus olla vaikea ottaa vastaan lähellä olevalta.

Olen huomannut, että yksi tilannetta helpottava väline on ”peili. Ulkopuolinen ja luotettava ihminen, jolle tilanteesta voi puhua ja joka osaa kysyä oleellisia kysymyksiä. Näin aukeaa uusia näkökulmia, joiden kautta voidaan arvioida asian eri puolia. Myös ratkaisun seurausten miettiminen tulevaisuudesta katsoen, sen asettaminen mittasuhteisiin ja sen arvottaminen omien tavoitteiden ja arvojen kautta voivat sytyttää jopa hetkessä oivalluksia, jotka avaavat solmuja ja umpikujia.

Mitä enemmän elämänkokemusta minulle kertyy, sitä enemmän uskon intuitioon eli järjen, tunteen ja tiedostamattoman minäni yhdistettyyn viisauteen, joka voi tietää hyvän ratkaisun jo ennen kuin se on noussut tietoiseen mieleeni. Näkökulmien avaamisessa ja ratkaisujen arvioimisessa on osaltaan kyse intuition käyttämisestä hyvän ratkaisun valitsemiseksi.

Kyse on myös tunteista - miltä valittava ratkaisu tuntuu? Millaiset tunteet ovat tässä yhteydessä hyviä tai hyväksyttäviä? Saako pelottaa? Saako tuntua epävarmalta? Saako tehdä ratkaisuja pelkällä järjellä? Näitä pitää jokaisen itse punnita. Tärkeintä lienee rehellisyys itselle. Ratkaisuun liittyviä tunteitakin voi miettiä tulevaisuutta vasten, suhteessa omiin tavoitteisiin ja arvoihin.

Varmaa kuitenkin on, että kukaan muu ei voi tietää sinua paremmin, mikä sinulle on oikea ratkaisu.

Photo by David Becker on Unsplash

Kirjoittaja

Maija Seppo

Maija Seppo

Kirjoittaja kulkee mielellään metsissä, soittaa kaksirivistä haitaria ja on loputtoman kiinnostunut erilaisista ryhmäilmiöistä. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.

Missä ihmeessä ideat syntyvät ja jalostuvat?

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 14.8.2018 — Luovuus, innovaatiot, keksinnöt, ideat. Osana itsetutkiskeluani olen miettinyt, mistä ne tulevat ja miten ihmeessä niistä saadaan aikaiseksi jotain konkreettista? Jotain, joka oikeasti jalostuu joksikin ihmisten arkea ilahduttavaksi asiaksi tai muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.