Johtamisen arkea: Seurataanko sinua pelosta vai luottamuksesta?

18.3.2015
Ilse Manner

Haastanpa sinut pieneen ajatusharjoitukseen. Valitse yksi ihminen, jolla on ollut sinuun positiivinen vaikutus. Ihminen, joka on saanut sinusta esiin parhaat puolesi ja joka on tukenut sinua pyyteettömästi jossain kohtaa elämäsi varrella. Ihminen, jonka seurassa olet voinut olla ihan juuri sellainen kuin olet.

Aloitin aamuni tänään kuuntelemalla Simon Sinekin esityksen Why good leaders make you feel safe ja mieleeni tuli ajatus. Itse asiassa montakin ajatusta, mutta otettakoon niistä käsittelyyn yksi, johon olen törmännyt asiakastyössä viime aikoina.

Työelämän muutos ei anna armoa, se pakottaa organisaatioita tarkastelemaan menestyksen avaimia. Yllätys yllätys, ennemmin tai myöhemmin keskustelun ytimeen nousee johtajuus. Itse asiassa pääosalle organisaatioista vaikuttaa olevan täysin päivän selvää, että tarvitaan uudenlaista johtamista. Vielä tarkemmin sanoen, tarvitaan rohkeutta tarkastella johtajien ja esimiesten ihmiskäsitystä johtamiskäytäntöjen perustana. Koska se, mitä ajattelet ja oletat ihmisyydestä vaikuttaa väistämättä siihen miten käyttäydyt ja miten kohtelet toisia.

Uidaan aika syvissä vesissä. Onko helppoa? Ei. Onko siitä apua organisaation johtamisen kehittämiselle? Aivan satavarmasti.

Haastanpa sinut pieneen ajatusharjoitukseen. Valitse yksi ihminen, jolla on ollut sinuun positiivinen vaikutus. Ihminen, joka on saanut sinusta esiin parhaat puolesi ja joka on tukenut sinua pyyteettömästi jossain kohtaa elämäsi varrella. Ihminen, jonka seurassa olet voinut olla ihan juuri sellainen kuin olet. Ihminen, jonka seurassa olet kokenut olosi turvalliseksi ja vapautuneeksi. Ihminen joka on hyväksynyt sinut itsenäsi: kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi. Tämän ihmisen ei tarvitse olla työsi maailmasta.

Ota paperia ja kynä. Listaa 5 asiaa, mitä sellaista hän teki, mitä arvostit? Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet?

Kun olet listasi tehnyt, pysähdy hetkeksi. Miltä tuntuu? Onko kasvoillasi pieni hymynväre? Lämmittääkö sydämen kohdalta rintakehästä? Tunnetko kiitollisuutta? Väitän, että todennäköisesti kyllä. Positiiviset tunteet saavat aikaan positiivisia reaktioita, ihan fyysisesti.

No niin, sinulla on lista asioita, joilla tämä tärkeä ihminen sai sinut tuntemaan itsesi hyväksi ja erityiseksi. Tarkastelepa listaa siltä kannalta, että mitä siihen kirjaamasi asiat tarkoittaisivat johtamistyöhön tuotuna? Millaisia johtajuuden tekoja ne voisivat työn arjessa edustaa? Miten niitä voisi soveltaa osaksi parempaa työelämän käytäntöä?

Olen liikuttavan yksimielinen Simon Sinekin kanssa siitä, että hyvät johtajat koskettavat tunnetasolla. He luovat turvaa, toimivat inhimillisen moraalin ohjaamina ja kykenevät synnyttämään ihmisissä luottamuksen ja sen kautta tahdon seurata heitä. Halun tehdä yhdessä. Ei pakolla vaan vapaasta tahdosta. Vastavuoroisesti näille tunnetasolla arvostetuille johtajille heidän johdettavansa haluavat myös hyvää.

Tällainen johtamisen kehittäminen vaatii rohkeutta, rohkeutta ja rohkeutta. Lisäksi se vaatii valmiutta hypätä näihin syviin vesiin. Luottaen ja uskoen, että sitä kautta uimalla syntyy jotain sellaista ymmärrystä ja vaikuttavaa toiminnan muutosta mitä ei synny pintapuolisella tiedon kaatamisella tai pikkusievällä hymistelyllä. Iloa päivääni tuo auringon ja kevään lisäksi tieto siitä, että näitä organisaatioita on. Enenevässä määrin.

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.