Johtajana elävässä elämässä: pitääkö mun puuttua?

23.3.2015
Ilse Manner

Tämä kirjoitus on omistettu sinulle rakas esimies, joka juuri nyt kamppailet itsesi kanssa, ja mietit, että pitääkö sinun puuttua tiimisi, esimiehesi tai työntekijäsi tekemisiin. Ensin huonot uutiset: kyllä pitää. Sitten hyvät: voit valita itse miten. Jälkimmäiseen minulla on muutama ehdotus, mutta ensin muutama lyhyt kohtaus elävästä elämästä.

Kohtaus 1.

Huoneessasi seisoo kaksi naista, ilmiriidassa keskenään ja äänenkäyttö sekä ilmaisut sen mukaisia. Se kuuluu asiakastilaan.

Mitä teet?

Kohtaus 2.

Istut huoneessasi, kun sinulle tullaan raportoimaan, että yksi työntekijöistä käyttäytyy omituisesti. Menet tarkistamaan tilannetta, ja anna olla, mies on kännissä tai aineissa kuin käki. Selityksenä, että hän oli unohtanut työvuoronsa, ja mennyt oluelle, mutta muistanut sen sitten ja tullut töihin.

Mitä teet?

Kohtaus 3.

Eräs alaisistasi lähestyy sinua vakavalla asialla toisen työntekijän puolesta. Hän kertoo naispuolisen työtoverinsa olevan todella ahdistunut. Syynä on se, että samassa tiimissä oleva mies on ihastunut naiseen, eikä ymmärrä, ettei nainen ole lainkaan kiinnostunut, vaan puskee päälle. Asia vaikuttaa välttelyn ja poissaolon sekä ahdistuneisuuden kautta suoraan naisen työhön, eikä se vähennä aiemmin tuotteliaana tunnetun naisen ahdistusta.

Mitä teet?

Kohtaus 4.

Saat lomalla ollessasi kiukkuisen puhelun asiakkaalta, jonka asia ei ole edennyt lainkaan, vaikka piti olla valmista jo. Soittaessasi työpaikalle saat langan päähän puhki stressaantuneen ja ääni väpättäen kommunikoivan alaisesi, joka purskahtaa itkuun, kun kysyt tilanteesta.

Mitä teet?

Kohtaus 5.

Työntekijäsi (nainen) on ollut sinun esimiehesi (mies) kanssa työmatkalla asiakkaan luona yön yli. Aistit, että jotain on tapahtunut, mutta esimiehesi kuittaa kysyttäessä asian huumorilla. Kysyt työntekijältäsi onko kaikki ok, ja saat vastauksena vuodatuksen esimiehen käytöksestä. Käy ilmi, että esimiehesi oli varannut vain yhden huoneen ja … You get the picture.

Mitä teet?

Kohtaus 6.

Eräs työntekijöistäsi on järjestelmällisesti joka kuukausi sairaana 1-3 päivää. Muuten hän hoitaa työnsä mallikkaasti.

Mitä teet?

Kaikki edellä mainitut tilanteet vaativat puuttumista. Ja se taas vaatii rohkeutta. Helpompaa on ajatella, että ”aikuiset ihmiset hoitavat itse asiansa”. Tähän ajatukseen törmää edelleen liian usein. Ehkä sinäkin ajattelet niin?

Jos johdat vastuusi mukaisesti, kun johdat, alaistesi työsuoritukseen vaikuttavat asiat kuuluvat sinulle. Ja jos olet sen siinä määrin sisäistänyt, että velvollisuutesi lisäksi välität ihmisistäsi, tulee puuttumiseesi mukaan lujuuden lisäksi ratkaisevan tärkeä elementti: inhimillinen ymmärrys. Päihteisiin liittyvissä asioissa on monessa yrityksessä sovittu omat toimintalinjat: olethan muuten tietoinen oman yrityksesi päihdelinjauksista?

Oli asia mikä tahansa puheeksiottamisessa ja puuttumisessa on tärkeää suoruus. Kerro siis selkeästi, mistä on kysymys. Ei mitään ”tuutko vähän juttelemaan”, ”mulla on sulla asiaa yhdestä jutusta”, ”meidän pitäis puhua”, vaan ”Haluan keskustella kanssasi ja kuulla sinun näkemyksesi asiasta/tapahtumasta x”.

Tässä lyhyt check-list seuraavaa kertaa varten.

Huolehdi siitä, että

  • kumpikaan keskustelukumppani ei tunne olevansa syytettynä, vaan esimiehenä olet huolissasi työntekijän hyvinvoinnista ja asian edistäminen on molempien osapuolten yhteistyötä
  • molemmat valmistautuvat keskusteluun ja esimiehenä selvität etukäteen asiaan liittyvät faktat
  • keskustelussa syntyy yhteinen näkemys siitä, tarvitaanko muutoksia vai ei, sekä siitä mitä mahdolliset muutokset olisivat
  • kirjataan ylös sekä esimiehen että työntekijän käsitys tilanteesta sekä sovitut asiat
  • kumpikaan keskustelun osapuolista ei ole liian väsynyt, kiireinen, tunteellisesti tai ajatuksellisesti kuormittunut
  • keskustelulle varataan molemmille sopiva aika ja rauhallinen paikka

Jos haluat harjaantua lisää puheeksioton ja puuttumisen taidoissa, tervetuloa meille harjoittelemaan 22.4.2015. Lue tästä lisää.

Rohkeutta!

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Agenssin palvelu

Uusi johtajuus →

Uuden johtajuuden kehittyminen edellyttää omien ajatusmallien ja johtamisuskomusten haastamista. Sillä kehitysmatkalla me olemme lempeän jämäkkä ja vaativa kumppani. Uusi johtajuus vaatii johtajuuden pohtimista nopeasti muuttuvassa maailmassa niin teknologian kehityksen kuin henkilöstön hyvinvoinninkin suhteen. Tämän suppilon läpi me johdatamme johtajia ja johtoryhmiä, keskittyen kokonaiskuvaan ja konkreettisiin muutoksiin ja luomalla tilaa myös johtajien omalle sisäiselle uudistumisprosessille.

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.