Johtajan tärkein resurssi

19.11.2014
Ilse Manner

Mikä on sinun mielestäsi johtajan tärkein resurssi? Jos minun itse pitää siihen yhdellä sanalla vastata, sanon: itsetuntemus. Jos kahdella, lisään edelliseen: uteliaisuus itseään kohtaan. Jos vielä saan lisätä sanoja: kyky pohtia omaa toimintaansa vuorovaikutustilanteissa ja sen toiminnan vaikutuksia (päivittäin).

Tällä viikolla on merkillisen paljon pyörinyt mielessä kysymys siitä, että mikä voisi olla johtajan tärkein resurssi. Edellisen kerran kirjoitin muutoksesta, mistä on kirjoitettu aika paljon, mutta johtajuuden pohtiminen kyllä vie voiton hyllymetrien määrässä, joten täytyy jälleen olla kriittinen omien ajatustensa suhteen asiassa. Mutta ehkäpä jotain uutta syntyy, kun rohkenen ajatella ääneen.

Pohdinnan sysäsi liikkeelle arkinen työ, kuinkas muutenkaan.

Mikä on sinun mielestäsi johtajan tärkein resurssi?

Jos minun itse pitää siihen yhdellä sanalla vastata, sanon: itsetuntemus. Jos kahdella, lisään edelliseen: uteliaisuus itseään kohtaan. Jos vielä saan lisätä sanoja: kyky pohtia omaa toimintaansa vuorovaikutustilanteissa ja sen toiminnan vaikutuksia (päivittäin).

Itsetuntemus johtajan tärkeimpänä resurssina on tietynlainen itsestään selvyys. Siispä te kaikki, jotka olette hyviä itsenne tuntijoita voitte lopettaa lukemisen tähän.

Paradoksi on se, että tosiasiassa luulen, että lukemisen lopettivat ennemmin ne, jotka eivät tunne itseään ja sinä, joka edelleen yrität selvittää millaista tolkkua kirjoituksessani on tulossa, tunnet itsesi verrattain hyvin. Lienet myös utelias itseäsi kohtaan eli valmis oppimaan ja kehittymään, sillä kuka tietää, voihan tästä blogista, vaikka jäädä joku pidempiaikainen oivallus, joka lisää sinun itsetuntemustasi.

Mutta siis itsetuntemus, hmmm. Miten sitä voisi tässä työpöydän ääressä itsekseen testata? Ei nyt juuri tule mieleen. Sen sijaan mieleen nousee menneistä kokemuksista seuraavia esimerkkejä päinvastaisesta:

Tilanne 1: Johtaja on kertonut, että hän on kokenut tekijä, ja sietää painetta hyvin. Suora leikkaus: järjestelmät nurin, asiakkaat soittavat luuri punaisena ja johtaja pitää siirtää omaan huoneeseensa rauhoittumaan, koska hän kulkee ympäri käytäviä huutamassa sitä itseään ja levittämässä paniikkia, sillä aikaa, kun asiakasneuvojat rauhoittelevat asiakkaita ja IT-osasto hiki hatussa nostaa järjestelmiä toimintaan.

Toinen esimerkki: Johtaja on toiminut jatkuvasti kasvaneen yrityksen luotsaajana, monen voitollisen toimintavuoden jälkeen yritys joutuu vaikeuksiin toimintaympäristön muuttuessa äkillisesti, vanhat keinot eivät pure. Johtaja ei kulje enää käytävillä, vaan erakoituu, istuu kulmahuoneessa ja on lakannut kommunikoimasta henkilöstön kanssa. Yrityksen negatiivinen kierre syvenee.

Ja kolmas: Johtaja huutaa aamupalaverissa, sillä nyt hitto vieköön tarvitaan lisää myyntiä! Aamupalaverin jälkeen hän kulkee yrityksessä muina miehinä, ja miettii itsekseen oman adrenaliinin suhistessa edelleen korvissa, että ”miks tää jengin on näin lamaantunut?”.

Ja ei, en ole keksinyt näitä esimerkkejä, nämä ovat ihan elävästä elämästä, eikä vastaavista ikävä kyllä ole pulaa. Jos et tunne itseäsi, niin hyvässä kuin huonossa, et voi johtaa itseäsi tai muita, kuin harhaan.

Itsetuntemuksen kehittäminen vaatii kyllä pokkaa ja vaivan näköä. Pitää kyetä olemaan rehellinen itselleen, uskaltaa kysyä palautetta, myöntää virheensä, pyytää anteeksi, hyväksyä epätäydellisyytensä ja mitä nyt vielä. Eikä vain silloin tällöin, vaan joka päivä. Se on sitä pientä arkipäivän työtä, vaikka kotimatkalla, jossa pysähtyy miettimään päivän tapahtumia, ja omaa toimintaansa niissä. Se on sitä, että oikeasti tajuaa syvällisesti, että jos joku ei ymmärrä tai tee sitä mitä minä pyydän, minä olen se, jonka on katsottava asiassa peiliin, ennen kuin ehdotan sitä muille. Että pidän palautetta toiminnastani lahjana ja mahdollisuutena kehittyä, ja kohtelen palautteen antajaa sen mukaisesti. Ja että itse toimin oikein ja annan kaikkeni, jos vaadin sitä muilta.

Itsensä tunteva ihminen, johtaja tai ei, on turvassa itsessään ja luo turvaa ympärilleen. Ennen nukkumaan menoa tänään kannattaa katsoa Simon Sinekin esitys turvallisuutta luovasta johtajuudesta.

Miten turvassa sinun joukkosi ovat sinun johdollasi?

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Agenssin palvelu

Uusi johtajuus →

Uuden johtajuuden kehittyminen edellyttää omien ajatusmallien ja johtamisuskomusten haastamista. Sillä kehitysmatkalla me olemme lempeän jämäkkä ja vaativa kumppani. Uusi johtajuus vaatii johtajuuden pohtimista nopeasti muuttuvassa maailmassa niin teknologian kehityksen kuin henkilöstön hyvinvoinninkin suhteen. Tämän suppilon läpi me johdatamme johtajia ja johtoryhmiä, keskittyen kokonaiskuvaan ja konkreettisiin muutoksiin ja luomalla tilaa myös johtajien omalle sisäiselle uudistumisprosessille.

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.