Haaste sinulle: päivä kysyjänä ja kuuntelijana

14.4.2015
Ilse Manner

Kuinka vaikeaa olisi yrittää olla yksi päivä pelkkänä kysyjänä? Kuunnella vastaus tarkkaan ja kysyä lisää. Ei vastata, neuvoa, innostua tai paasata itse, vaan antaa tilaa jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle ja pelkästään kiinnostua hänen ajatuksistaan. Oli kyseessä sitten pomo, kollega, asiakas, aviopuoliso, vanhempi tai oma lapsesi.

Sosiaalisessa mediassa kiertää tuo mainio lainaus Dalai lamalta. Tuli mieleen, että olisipa herkullinen koe soveltaa sitä todella tosissaan yhden päivän ajan.

Mutta kuinka vaikeaa olisi yrittää olla yksi päivä pelkkänä kysyjänä? Kuunnella vastaus tarkkaan ja kysyä lisää. Ei vastata, neuvoa, innostua tai paasata itse, vaan antaa tilaa jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle ja pelkästään kiinnostua hänen ajatuksistaan. Oli kyseessä sitten pomo, kollega, asiakas, aviopuoliso, vanhempi tai oma lapsesi.

Kuinka paljon sitä voisikaan oppia tuollaisena päivänä? Kuluisiko siihen jotenkin enemmän aikaa kuin normaaliin keskusteluun? Millaiselta minusta tuntuisi päivän lopuksi? Millaisen jäljen jättäisin sinuun, jonka kanssa jaoin hetken päivästäni tai istuimme samassa palaverissa tai bussissa?

Maailmassa on paljon vastaajia, kertojia, neuvojia, konsultoijia, opettajia, käskyttäjiä ja ohjeistajia. Akuutin paineen alla, esimerkiksi hätätilanteessa, on todennäköisesti tehokkaampaa antaa suoria ohjeita kuin ryhtyä kauheasti kyselemään. Harvemmin me aivotyöläiset kuitenkaan työskentelemme vastaavissa olosuhteissa.

Meille olisi mahdollista, ja uskallan väittää, että jopa tärkeämpää kysyä kuin vastata. Mutta pelin ratkaisee ennen kaikkea toisen ihmisen vastauksen kuunteleminen. Jos siis kysyt, keskity kuuntelemiseen, kuuntele mitä ja miten sanotaan, kuuntele ymmärtääksesi ja oppiaksesi. Älä vastataksesi tai kertoaksesi oman kantasi. Päätä kerta kaikkiaan, ettet itse kommentoi mitään, vaan kysyt lisää.

Aikaa voi tuhlata monin tavoin, mutta toisen ihmisen kohtaamiseen ja kuuntelemiseen käyttämäsi aika ei mene hukkaan. Teiltä kummaltakaan.

Mitäs sanot? Otatko haasteen vastaan? Antoisia kohtaamisia tähänkin päivääsi!

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Agenssin palvelu

Työyhteisö ja työhyvinvointi →

Työkavereilla on parhaimmillaan ja pahimmillaan elinikäinen vaikutus elämäämme. Työyhteisö, jossa kaikkien on hyvä tehdä työtään ja jossa yhteistyö sujuu, tuo rahassa mittaamatonta lisäarvoa jäsentensä elämään. Kirsikkana kakun päällä, toimiva työyhteisö synnyttää vahvaa sitoutumista ja varmistaa timanttisen työnantajamielikuvan – tekisikö hyvää sinun organisaatiollesi?

Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?

Maija SeppoMaija Seppo 11.3.2019 — ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.

Opeteltaisiinko olemaan?

Paula EnströmPaula Enström 19.11.2018 — Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.

Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Maija SeppoMaija Seppo 3.9.2018 — Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.